keskiviikko 16. elokuuta 2017

Teehelmiä hiljenee toistaiseksi

Hei rakkaat teen ystävät!

Teehelmiä-blogin pitäminen on ollut antoisaa ja olen nauttinut suunnattomasti ihanista teekokemuksista, joita olen matkan varrella saanut kokea. Mutta kuten olette huomanneet, blogissa on valitettavasti ollut viime kuukausina hiljaista. Syy siihen on teehifistelyn kannalta kovinkin epämiellyttävä. Nimittäin keväällä tee alkoi raskaudesta johtuen suorastaan yököttää, joten teen juontini luonnollisestikin väheni dramaattisesti. Kesällä mieleni taas alkoi tehdä kahvia, jonka juomisen aloitinkin uudelleen pitkän tauon jälkeen. Toki nautin edelleen hyvästä teestä, mutta tällä hetkellä teekipinä on kovin hiipunut. Muutama mielenkiintoinen postauskin on jäänyt viimeistelemättä, eivätkä ehkä pääse lainkaan julkaistavaksi. Blogin jätän toistaiseksi telakalle odottamaan uutta kipinää. Ja toivon kovasti, että jossain vaiheessa palaan teehifistelyn pariin. Sillä aikaa; ihania teehetkiä kaikille! :)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kello viiden tee

Kello viiden tee on peribrittiläinen iltapäivätee, josta lienee kuullut kaikki. Itse en tarkkaan tiennyt mistä tapa juontuu tai mitä se pitää sisällään, kunnes törmäsin artikkeliin, joka käsitteli kello viiden teetä (Yhteishyvä 1/2017). Teestä on aina mukava lukea lehdestä ja minua ilahduttaa, kun välillä tulee vastaan vähän erilaisia artikkeleja, vaikkakin tässä puhuttiin myös paljon muustakin, kuin vain teestä. Usein kun artikkelit tuntuvat olevan sellaisia yleisraapaisuja eri teelaaduista ja joissa annetaan karkeita yleisiä haudutusohjeita.


Lehti kertoo, että kello viiden tee on saanut alkunsa vuonna 1840, kun Bedfordin kreivittärellä oli nälkä ja illalliseen oli vielä aikaa. Kreivitär ihastui palvelijan tuomiin skonsseihin, pieniin leipiin ja kakkusiin. Hän hehkutti ideaa ystävilleen, jotka ottivat tavan omakseen. Pian myös työväenluokka tutustui teehen ja syntyi traditio.

Artikkelin mukaan kello viiden teellä ensin syödään voileipiä, joissa on täytteenä esimerkiksi kinkkua ja sinappia, kurkkua, minttua, kanaa, kananmunia, pateeta tai savulohta kermajuuston kera. Leipien jälkeen syödään käsin halkaistavia skonsseja hillon ja clotted creamin (voimainen juoksutettu kerma) kanssa. Näiden jälkeen ovat vuorossa kakut ja leivokset, esimerkiksi sitruunaleivokset, victoriankakut, macaronit ja manteliset bakewell-tortut. Muffinsit ja kuppikakut eivät kuitenkaan kuulu iltapäiväteelle. Suosituimmat teet kerrotaan olevan earl gray, assam ja darjeeling.


Pieni juttu tämän artikkelin ohessa kertoo vielä, että Britannian suosituin juoma on vahva musta pussitee, jossa on vähän maitoa. Tätä kuulemma kutsutaan nimellä builders brew eli raksamiehen haudutus.

Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen artikkeli, vaikkakin olisin mielelläni lukenut vielä enemmänkin aiheesta. Olipa samassa lehdessä vielä ruokaohjeitakin, joiden avulla voisi loihtia muutamaa sorttia tarjottavia iltapäiväteelle. Minua tämä ajatus houkuttaa kovasti. Ajatuksissani onkin, että etsisin enemmänkin hyviä reseptejä ja sunnuntaisin voisimme korvata päivällisen herkuttelemalla brittiläiseen tyyliin iltapäiväteellä. Ja kuinka ihanaa olisi kutsua ystäviäkin mukaan! Voi olla, että tämä jää vielä toteuttamatta. Mutta ehkä jossain vaiheessa, toivottavasti edes satunnaisesti, tulisi kokeiltua jotain vähän erilaista. Tuosta raksamiehen haudutuksesta en kyllä innostu, mutta onneksi brittiläisellä teekulttuurilla on muutakin annettavaa.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tiibetiläinen voitee

Jokin aika sitten kuuntelin puolella korvalla, kun lapseni katsoi lastenohjelmaa, jossa possu matkustaa ympäri maailmaa ja kokee erilaisia kulttuureja. Tällä kertaa matkakohteena oli Tiibet. Useamman kerran ohjelmassa mainittiin voitee. Lopulta mielenkiintoni voitti ja oli ihan pakko googlata mitä oikein on tiibetiläinen voitee.

Olenhan minä joskus ennenkin tiibetiläisestä voiteestä kuullut, mutta en ole tarkalleen tiennyt mitä se on, eikä minua ehkä ole niin kiinnostanutkaan. Googlaaminen toi harmillisen vähän kunnollisia ohjeita voiteen tekemiseen, mutta yhden kunnon kuvailun onneksi löysin.

Voiteetä juodaan eniten Himalajan alueella. Perinteisesti voitee valmistetaan keittämällä puerh-teetä useita tunteja, jonka jälkeen siivilöity, paksu teetiiviste laitetaan puiseen kirnuun kuuman jakin maidon tai veden, jakin voin ja suolan kanssa. Kirnuamisen jälkeen voitee on valmis nautittavaksi. Voitee sisältää runsaasti antioksidantteja ja kofeiinia, sekä hieman kaloreita. Voitee onkin eräänlaista ohutta keittoa, jolla on ollut satoja vuosia tärkeä merkitys Himalajan kansojen ruokavaliossa. (Lähde: http://teetuokio.chaya.fi/tiibetilainen-voitee/)

Olihan minun pakko vielä etsiä löytäisinkö jotain järkevää ohjetta, jota voisin kokeilla. Vaikkakaan tuskin länsimainen vastine oikeasti pääseekään lähellekään aitoa tavaraa. Ja hah, englanniksi löytyy tietoa vaikka kuinka paljon, kuten arvata saattaa. Ja Youtubesta videoita voiteen tekemisestä. Simppeleimmissä ohjeissa jopa ohjeistetaan hauduttamaan mustaa pussiteetä, lisäämään voita ja surauttamaan blenderillä. Olen nyt jo hyvän tovin suunnitellut tekeväni voiteetä. Pakkohan sitä on kokeilla, ihan mielenkiinnosta. En ole kuitenkaan tehnyt. Miksikö? Koska on vaikea kuvitella, että saisin jollain perusmustalla, lehmänmaidolla ja tavallisella voilla aikaiseksi mitään juotavaksi kelpaavaa. Oikeasti kuulostaa minusta jopa aika kuvottavalta lisätä teeheni maitoa ja voita. Sulattelen asiaa siis vielä toistaiseksi. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun tätä kokeilemaan. Kuitenkaan jakin maitoa ja voita tuskin saan mistään, joten makuelämys tuskin oikeasti on lähelläkään alkuperäistä - kannattaako siis edes kokeilla?

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jade Needle, perusvihreää

Toisinaan tekee mieli juoda jotain konstailematonta, ihan perusvihreää. Tällaisia hetkiä varten ostin Jade Needlen. Teestä kerrotaan, että se on Sichuan provinssista. Teepensaat varjostetaan 2 viikkoa ennen sadonkorjuuta, joka tuo lehdille tummanvihreän värin. Rullatut lehdet muistuttavat neulasia.

Teelehdet ovatkin mielenkiintoisen näköisiä: melko pieniä, tummanvihreitä, kiiltäviä, liukkaita, tasaisen pitkulaisia. Ulkomuodoltaan kyllä muistuttavat havupuun neulasia. Lehtien tuoksu on paksu ja syvä, melko raikas, ei kuitenkaan hirveän voimakas. Tuoksu ei herätä suuria tunteita vaan tuntuu kuitenkin jopa vähän tavanomaiselta.


Haudutettuna tee on kellertävän vihreä ja aavistuksen samea. Haudutuksen jälkeen huomaa, että teelehdet ovat rikottuja ja silloin usein mielestäni teestä tuleekin vähän sameaa. Tuskin tämä on mikään ihme, rikotuista lehdistä varmasti irtoaa enemmän hiukkasia. Tuoksu ei ole kovin voimakas, kuitenkin melko paksu ja pehmeä, melko tavanomainen vihreä tee kuitenkin. 

Maku on aluksi mieto ja vähän mitäänsanomaton, mutta voimistuu ja mukava jälkimaku jää hyväksi toviksi. Myös maku on kuitenkin melko tavanomainen, jälkimaku on kohtalaisen voimakas, mutta aavistuksen karvas.

Tämä tee on todellakin ollut minulle sellainen ihan hyvä perustee, ei yhtään huono. Kuitenkin vähän tylsä, joten on kulunut teelaatikostani hitaammin. Toisaalta, vihreät teet eivät tällä hetkellä muutenkaan oikein ole olleet minun juttuni, ehkä toisena aikana olisin antanut tälle maireamman arvion.


Jade Needle
vihreä tee
Alkuperä: Sichuan, Kiina

Ostopaikka: Mandragora
Arvosana (1-5): 3+
Ostaisinko uudelleen: en


perjantai 17. helmikuuta 2017

Mielenkiintoisia tuliaisia

Olin ystävällä kylässä ja hän tarjosi tuliaisena saamaansa teetä, ilmeisestikin Japanin tuliaisia.

On oikeastaan aika hauska aina maistaa tällaista teetä, josta ei paketista oikein tiedä, mitä siinä on. Tässä tietysti lukee Apticot Barley Tea, josta voi päätellä teen maistuvan aprikoosilta ja ohralta. Siis hetkinen, ohralta?! Kaiken kaikkiaan mielestäni aika erikoiselta kuulostava makuyhdistelmä. 


Tee oli teepusseissa, tai teepyramideissa, ei kuitenkaan sellaisia usein näkemissäni muovisen oloisissa, vaan ulkonäöltään näyttivät paperisilta pusseilta. Teepussit tuoksuvat todella makealta! Aprikoosi tuoksuu voimakkaana ja tuoksu on karkkimainen, melkein kuin liköörikarkki. Teelehtien ulkonäöstä en pysty sanomaan oikein mitään, kun en tullut repineeksi pussia auki.

Haudutettuna tee on tavanomaisen värinen, hieman punertavan ruskea. Tuoksu taas on yllättävä. Odotin makeaa ja aprikoosista, mutta haudutettuna tuoksu onkin voimakkaan paahteinen ja aivan erilainen, kuin miltä teepussi tuoksui. Tuoksu on syvä ja siinä on vähän myös makeaa hedelmäisyyttä ja aprikoosia.

Teen maku on todella, todella viljainen ja paahteinen, melkein epämiellyttävällä tavalla. Jälkimaussa tuntuu vähän myös raikasta hedelmäisyyttä. Kitalaessa ja kurkussa tuntuu runsas viljaisuus ja paahteisuus, kielen kärjelle jää lyhyeksi aikaa hedelmäisyys ja makeus. 

Ystäväni sanoin, kokeilumielessä tätä on kiva maistaa. Ja voin täysin yhtyä hänen sanoihinsa. Makumaailma on runsaan viljaisuuden ja paahteisuuden takia kaukana mukavuusalueeltani. Kaikkiaan todella erikoinen tuttavuus. Teepussin tuoksu ei vastannut ollenkaan teen makua, joten siltä osin tämä oli myös melko yllättävä maultaan.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Teelordi

Muutama viikko sitten kirjoitin Limoncellosta, joka oli maukasta perusmustaa ja joka hupeni melko nopeasti. The Ouncesta tilaamassani setissä oli toinenkin tee, jolla oli hyvin samanlainen kohtalo. Jokseenkin tämä tee oli minusta myös samantyylinen, vaikka onkin maustettu eri tavalla.

Teelordi teestä kerrotaan, että sen pohjana on Kultainen Yunnan, jossa on runsaasti kärkisilmuja. Tee on maustettu bergamotti-öljyllä ja curacaon paloilla. Curacao on minulle vieras, mutta googlaus kertoo sen olevan aloekasvi.

Teelehdet ovat melko tavanomaisia, mustia ja ruskeita. Joukossa on kuitenkin myös vaaleita ja kullankeltaisia, nukkaisia lehtiä. Kuvailun perusteella ajattelin teen muistuttavan ihania laadukkaita yunnanilaisia mustia teelaatuja, mutta ihan samanlaiseen laatuun eivät teelehdet yllä. Toisaalta, olisihan se hirveää tuhlausta, jos niitä parhaita teelehtiä maustettaisiin. Lehtien joukossa näkyy selvästi myös jotain kuoripalojen näköistä, ilmeisesti sitä curacaoa. Lehtien tuoksu on erittäin miellyttävä ja pehmeä, makea ja limemäinen, ei kuitenkaan turhan voimakas.


Haudutettuna teen väri on vähän mitäänsanomaton, punertavan ruskea, kuten tavalliset mustat teet usein. Tuoksu on hyvin samantyylinen kuin lehdillä, mutta miedompi. Tuoksu on pehmeä ja raikas, hieman limemäinen ja aavistuksen makea. Mukava tuoksu. Yleisesti ottaen bergamotin tuoksu ei ole mieleeni, joten siihen nähden tuoksu on ihan miellyttävä, etenkin kun tuo mieleeni limen. No, ovathan ne tietysti molemmat sitruksia, joten ehkei ollut mikään yllätys, jos mieleeni tulee jokin sitrushedelmä.

Maku on tämän teen parasta antia. Raikas ja sitruunainen, tuo veden kielelle. Maku on pehmeä ja oikein hyvä. Jälkimaku on kuitenkin hieman tunkkainen. Tavanomaiseksi maustetuksi mustaksi teeksi tämä on siis oikein kiva. Alussa vertasin tätä Limoncelloon, jolle tämä kyllä aavistuksen häviää. Kumpaakin silti mielelläni join lähes vuorotellen, niin kauan kuin niitä riitti.


Teelordi
maustettu musta tee

Ostopaikka: The Ounce
Arvosana (1-5): 4-
Ostaisinko uudelleen: ehkä


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pohjanoteeraus

Harrastan yhdistystoimintaa lapsiperheiden parissa. Meillä on yhdistyksellä oma tila, jossa järjestetään mm. erilaisia vertaistukiryhmiä ja perhekahviloita. Sain kuitenkin havahtua eräänä päivänä perhekahvilassamme järkyttävään teekatastrofiin. Nappasin nimittäin mukiini lillumaan satunnaisesti jonkin teepussin, ajatellen että samapa tuo minkä ottaa, kun kaikki maistuvat kutakuinkin samalta. Kuinka väärässä olinkaan, törmäsin uuteen inhokkiin.


Pussiteetä, merkiltään Pirkka ja sisällöltään vihreää chai-teetä. Kyllä, tällaista todella on olemassa. Maultaan jotain niin järkyttävää teemaailmassa, etten tiedä kehtaako sitä edes teeksi sanoa. Liekö sanomattakin selvää, etten todellakaan juonut mukia tyhjäksi.

Kirjoitan tosi harvoin sellaisista teelaaduista, joista en ole tykännyt. Mutta tämä oli jotenkin niin kauheaa, että oli suorastaan pakko kirjoittaa. Ihan siis varoituksen sanana, jos tätä joskus tulee vastaan, niin en suosittele edes maistamaan.

Tämän jälkeen olen pitänyt huolen, että jos ostan yhdistyksemme tilaan teetä, se on jotain niitä peruslaatuisia pusseja, joita ei sentään isosti tarvitse hävetä. Lisäksi ostin pari pussia ihan perusmustaa ja -vihreää irtoteetä. Kyseessä on kuitenkin sellainen paikka, jossa hengailen lasten kanssa jos en jatkuvasti, niin kuitenkin joka viikko. Eipä tee mieli jatkuvasti mitään kuravettä juoda. Nuo irtoteet jemmasinkin paikan päälle itseäni varten ja haudutan niistä aina omat teeni. Veinpä myös vanhan teekeittimeni paikalle ja usein keitän sillä koko pannun teetä, mutta harvemmin siitä kukaan muu ottaa. 

Yksi iso ilonaihe teetä juodessa on kyllä nätit mukit ja sellaisia yhdistyksemme kaapeista onneksi löytyy! Olen ihastunut näihin söpöihin keijumukeihin. <3 Maistuu se tavallinenkin tee ihan hiukan paremmalta, kun on muki kohdillaan.